Syyllisyyden tunteiden kohtaaminen
Syyllisyys ei ole helpoimpia tunteita, mutta ympäristökysymyksiin liittyen se on hyvin yleinen ja oikeastaan väistämätön. Syyllisyyden tunteiden tunnistaminen ja käsitteleminen voi auttaa löytämään rakentavia tapoja kantaa vastuuta. Nämä kysymykset sopivat pohdittavaksi yksin tai pienryhmissä esimerkiksi työyhteisössä.
Apukysymyksiä syyllisyyden kohtaamiseen
- Miten olisi hyvä suhteuttaa yksilöiden vastuu yhteiskunnan muiden toimijoiden vastuuseen ympäristöongelmien ratkaisuissa?
- Kuinka paljon ympäristösyyllisyyttä on kohtuullista tuntea?
- Mitä hyötyä syyllisyyden tunteesta voi olla? Entä mitä haittaa?
- Millainen olisi selvästi liian pieni määrä, millainen taas selvästi liian suuri määrä ympäristösyyllisyyttä?
- Mitkä olisivat rakentavia ympäristösyyllisyyden kanavointitapoja? Entä mitä ongelmia voi esiintyä? (Esim. tokenismi eli yksittäisten tekojen ylikorostus, liiallinen itseruoskinta tai kaiken syyllisyyden vierittäminen toisille)
- Millä tavoin syyllisyys voi olla elämää palvelevaa ja rakentavaa?
- Millaisia reagointitapoja syyllisyydentunteeseen tunnistat itsessäsi tai muissa?
- Miten erittelet syyllisyyden ja häpeän tunteita yleensä? Syyllisyyden tulkinta voisi olla: Tekoni oli väärä, mutta en ole ihmisenä paha. Häpeän tulkinta voisi olla: Olen ihmiskunnan jäsenenä paha tai epäonnistunut. Tunnistatko näitä eroja ympäristötunteiden kohdalla?
