Alle kouluikäisten lasten ympäristötunteet

Jo alle kouluikäisistä lapsista osa kokee erilaisia ympäristötunteita. Lapset aistivat toisten ihmisten tunteita ja saattavat huomata myös muutoksia luonnossa. Perusturvallisuuden säilyttäminen ja lasten aito kuuleminen ovat olennaisia tarpeita.

Panu Pihkala
dosentti, ympäristötunteiden tutkija (kuva: Uzi Varon)
Chantal Arokanto
varhaiskasvatuksen ja ympäristökasvatuksen asiantuntija

Tutkimustieto alle kouluikäisten lasten (jatkossa: pienten lasten) ympäristötunteista karttuu vähitellen, mutta tutkittavaa riittää vielä paljon ja tilanteet myös muuttuvat jatkuvasti. Aikuisen oma herkkyys ja tietotaito vaikuttavat myös siihen, huomaako hän lasten ympäristötunteita. Tietyt tekijät vaikuttavat kaikenikäisten ihmisten kokemiin ympäristötunteisiin, kuten elinympäristö, sosiaaliset tekijät sekä omat arvot ja identiteetti.

Lasten keskuudessa on paljon vaihtelua siinä, missä määrin he ovat tietoisia ympäristöasioista. Lapset kuulevat aiheesta kasvavassa määrin mediasta, aikuisilta ja toisilta lapsilta. Heillä voi olla monenlaisia pohdintoja aiheesta ja he saattavat kokea joskus voimakkaitakin ympäristötunteita. Pienet lapset saattavat esimerkiksi kokea ilmastosurua talvien muuttumisen vuoksi. Lähimetsän kaataminen voi herättää heissä sekä surua että suuttumusta. Heidän ikäistensä joukossa on olemassa yksittäisiä tapausesimerkkejä sellaisesta syvästä huolestuneisuudesta, joka täyttää ympäristöahdistuksen tuntomerkkejä, mutta tarkkaa tutkimustietoa asiasta ei ole saatavilla. Suurin osa pienistä lapsista vaikuttaa vielä välttyneen voimakkaalta ympäristöahdistukselta. Lapsilla on esimerkiksi voimakas kyky keskittyä nykyhetkeen, mikä usein tasapainottaa heidän tunteitaan maailman tilaan liittyen.

Monien eri alojen tutkijat ja asiantuntijat ovat korostaneet viime vuosina, että pienten lasten ympäristötunteisiin tulee kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota. Erityisen merkittävästi aihetta ovat käsitelleet kasvatuksen alan ja terveydenhuollon alan asiantuntijat, mutta aihe liittyy läheisesti myös ympäristöviestintään, sosiaalialan tutkimukseen ja esimerkiksi kirjallisuuteen. Lapsille suunnatut tietokirjat ja kaunokirjallisuus ovat yksi tapa käsitellä ympäristöaiheita jo esimerkiksi esikouluikäisten keskuudessa. Tässä tekstissä käsittelemme ensin ympäristötunteiden huomioimista varhaiskasvatuksessa ja lopuksi teemme kokoavia huomioita.

Ympäristötunteet varhaiskasvatuksessa

Pienen lapsen tunneilmaisu kehittyy vuorovaikutuksessa turvallisten aikuisten kanssa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä vähemmän lapsella on kykyä sanoittaa tunteitaan ja säädellä niitä. Lapsi tarvitsee tunteiden ilmaisuun, sanoittamiseen ja niiden hallitsemiseen vielä aikuisen tukea. Tutkijat ovat hahmotelleet kaksi pääasiallista aikuisten suhtautumistapaa lasten tunnekasvatukseen: tunteiden ohittamisen ja “emotion-coaching”-tyyppisen tunnetaitojen kasvattamisen (Thompson 2015; Gottman ym. 1997). Tunnetaitojen edistäminen auttaa kaikenlaisten tunteiden ja samalla myös ympäristötunteiden suhteen.

Aluksi lapsen tunteet liittyvät lähinnä lapsen omaan kokemusmaailmaan. Vanhemmat varhaiskasvatusikäiset lapset alkavat kuitenkin jo ymmärtää oman elämän ulkopuolelle sijoittuvia asioita, kuten eläinten hätää metsähakkuiden yhteydessä tai uutiskuvissa näkyvien ihmisten hätää ilmastokatastrofien keskellä. Lapset havainnoivat aktiivisesti ympäristöään ja näkevät ja kuulevat enemmän kuin arvaammekaan. Ympäristöhuolien tullessa vuosi vuodelta lähemmäs lasten arkea, myös tarve lasten ympäristötunteiden kohtaamiseen ja tukemiseen kasvaa.

Varhaiskasvatusta ohjaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet niminen asiakirja. Niin kutsutussa VASUssa asetetaan myös tavoitteita pienten lasten tunnekasvatukseen. VASUssa ei puhuta ympäristötunteista vaan tunteita käsitellään yleisellä tasolla. VASUn mukaan lasten oikeuksiin kuuluu saada rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta. Lasten tulisi saada monipuolisesti tietoa, kokeilla ja oppia uusia asioita ja heille tulisi luoda mahdollisuuksia ilmaista tunteitaan. (Opetushallitus, 2022, 11).  VASUn periaatteisiin kuuluu ekologisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys (sivu 20).

Kevään 2022 VASUn päivityksessä ympäristökasvatuksen tehtiin lisäys, jonka mukaan on tärkeä huolehtia siitä, että lapset kokevat voivansa omilla teoillaan vaikuttaa kestävään elämäntapaan. VASUn mukaan lapsia tulisi kuitenkin suojella tunteelta, että heidän tarvitsee kantaa lapsina liian suurta vastuuta kestävän elämäntavan ylläpitämisestä. (Opetushallitus, 2022, 31.)

VASUn mukaan tunteet ovat läsnä ja ne tulisi huomioida oppimisessa, sosiaalisissa tilanteissa ja esimerkiksi taiteellisessa ilmaisussa (VASU, 2022). Varhaiskasvatuksessa puhutaan paljon sanan ympäristö ohella erilaisista oppimisympäristöistä. Fyysisen ympäristön ohella toimintaamme vaikuttaa myös psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö. Yhteinen osallistava toimintakulttuuri luo ilmapiiriltään turvallisen oppimisympäristön. VASUn mukaan: ”Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.” (Opetushallitus, 2022, 20). Tämä edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä herkkyyttä tunnistaa ja havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä kykyä reagoida niiden mukaisesti. Erityisesti pienempien lasten aloitteet ovat usein kehollisia ja sanattomia, joten niiden ymmärtäminen vaativat henkilöstöltä sensitiivistä läsnäoloa ja lapsen hyvää tuntemista. (Opetushallitus, 2022, 24.) Näitä yleisiä periaatteita ja käytännön linjauksia voidaan soveltaa myös ympäristötunteisiin, vaikka ympäristötunteita ei toistaiseksi suoraan mainitakaan VASUssa.

Tutkimustietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksistä

Vuonna 2020 Arokannon tekemässä pro gradu -tutkielmassa varhaiskasvatuksen ilmastokasvatuksesta sivuttiin myös ympäristötunteita. Yhtenä haastattelututkimuksen teema-alueena tutkittiin varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä ympäristötunteista varhaiskasvatuksessa. Vastaajat kuvasivat ilmastokasvatusta monimutkaiseksi, herkäksi ja vaikeaksi aiheeksi. Tunteiden ja empatiataitojen opettelu koettiin tärkeäksi osaksi ympäristökasvatusta. Vastaajien mukaan ympäristöongelmia tulisi käsitellä positiivisesti ja toivon ilmapiiriä luoden. Lapsia tulisi vastaajien käsitysten mukaan suojata ahdistuksen ja toivottomuuden tunteilta. Lapsia ei tulisi myöskään vastaajien mukaan syyllistää tai siirtää heille vastuuta ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamisesta. Haastateltavien mielestä kaikkein hurjimmat uhkakuvat eivät kuulu varhaiskasvatuksen ympäristökasvatukseen. Vastaajat olivat kuitenkin tarvittaessa valmiita puhumaan lasten kanssa myös ympäristöongelmiin liittyvistä ahdistuneisuuden tunteista. Erityisesti aloitteen ja kysymysten tullessa lasten puolelta, vaikeidenkin asioiden käsittely koettiin tärkeäksi. Lapsia ei tule jättää käsittelemään yksin huoliansa ja heitä tulisi auttaa tunteiden käsittelyssä ja opettaa itsesäätelytaitoja.

Mielenkiintoinen ilmiö oli, että useimmat haastateltavista eivät kokeneet havainneensa lapsilla ympäristöön liittyvää huolta, surua tai ahdistusta. Kuitenkin kaikki haastateltavat kertoivat ympäristöasioiden näkyvän lasten leikeissä ja puheissa. Tässä yhteydessä myös monet haastateltavat kertoivat esimerkkejä, joita värittivät ympäristöongelmat. Pienten lasten kokemia ympäristötunteita voikin olla vaikea tunnistaa, sillä varhaiskasvatusikäiset lapset ilmaisevat tunteitaan eri tavoin kuin vanhemmat lapset tai aikuiset. Lapset saattavat käsitellä tunteitaan esimerkiksi leikkien tai piirustusten kautta. Varhaiskasvatuksen kentällä onkin varmasti tarvetta tarkemmalle määrittelylle ja käsitykselle siitä, mistä puhutaan kun puhutaan pienten lasten ympäristötunteista tai -ahdistuksesta. Tietoisuus ympäristötunteista on ylipäätään vasta vähitellen kasvussa yhteiskunnassa, mikä heijastuu myös varhaiskasvattajien tietotasoon.

Pienet lapset elävät vahvasti nykyhetkessä konkreettisen toiminnan kautta. Tämä näkyi myös haastateltavien mukaan lasten kokemissa ympäristötunteissa. Ne liittyivät pitkälti lähiympäristön muutoksiin ja ajankohtaisiin ilmiöihin lähiympäristössä. Haastatteluissa nousi esiin eniten tunteita herättäneenä ilmiönä lähiympäristön roskaisuus tai siellä tapahtunut ilkivalta. Tämä oli aiheuttanut lapsissa harmitusta ja suuttumusta. Useampi haastateltava kertoikin lasten halunneen tällöin siivota lähialueen roskat. Vastaajat kertoivat lasten kokeneen myös myönteisiä tunteita ja auttamisen iloa lähiympäristöä siivotessaan. Vastaavia huomioita on tehty myös muissa tutkimuksissa: konkreettiset asiat kiinnittävät lasten huomion.

Sääilmiöt ja erityisesti haastattelua edeltänyt 2019–2020 lumeton talvi oli aiheuttanut lapsissa surua ja keskustelua ilmastonmuutoksesta. Myös median välittämä tieto ja näkyivät lasten puheissa ja leikeissä: esimerkiksi koronan vaikutus ilmansaasteiden määrään oli huomattu. Varhaiskasvatusikäisten keskuudessa myös perheiden kulutusvalinnat ja niiden törmääminen ympäristön erilaisiin valintoihin aiheuttivat ympäristötunteiden esiintymistä. Esimerkiksi lentomatkailua sisältäneessä lasten yhteisessä leikissä lapsi saattoi kieltäytyä lentämästä ilmastosyistä. Eräs haastateltava myös kuvasi tilannetta, jossa yksi lapsista oli kritisoinut muiden lasten epäekologisia vaatemerkkejä, ja aihe oli herättänyt ryhmässä hämmennystä ja keskustelun tarvetta. (Arokanto, 2020, s.52.)

Erilaisten valintojen ja elämäntapojen törmääminen haastaakin varmasti varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatusyksiköissä onkin hyvä yhdessä miettiä toimintakulttuuria, jossa ohjataan kestäviin elämäntapoihin myönteisessä hengessä ketään sormella osoittamatta. Alussa tämä voi tuntua uudelta ja haastavalta, mutta tutuista muista teemoista on mahdollista ottaa oppia. Varhaiskasvatuksen yhteisöissä on jo kokemusta erilaisista kulttuureista, katsomuksista, ruokavalioista, perhemalleista ja elämäntavoista. Ympäristöongelmat yhdistävät kaikkia, mutta ihmisillä voi olla erilaiset lähtökohdat niiden kohtaamiseen.

Olennaisia seikkoja pienten lasten ympäristötunteiden kohtaamisesta

Kuten yllä on käynyt ilmi, tunnetaitojen kasvattaminen ja hyödyntäminen on erityisen tärkeää aiheen kannalta. Lasten kokemusten ja tunteiden validointi eli vahvistaminen on tärkeää. Se samalla kasvattaa heitä siihen, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa otetaan huomioon myös ympäristöasioissa: kyse on ympäristökansalaisuuteen kasvamisen ensiaskelista.

Kaikenikäisiin soveltuvat samat perusperiaatteet ympäristötunteiden ja ympäristöahdistuksen kohtaamisesta, mutta pienten lasten kohdalla aikuisen vastuu ja turvallisuuden kokemus korostuvat. Etenkin oman lapsen kanssa voi hyödyntää lempeää, turvallista kosketusta. Perusturvallisuuden tunteen säilyttäminen lapsella on olennaista. Aikuinen voi korostaa elämän merkityksellisyyden tunnetta: aina on asioita, joita yhteisöissä voi tehdä ongelmien lievittämiseksi. Toivoa ja merkityksellisyyttä vahvistaa tieto siitä, miten paljon maailmassa tehdään ympäristöasioiden eteen, vaikka monia ongelmia onkin. Tämä hyvien uutisten ja asioiden muistaminen on myös alustavaa mediakasvatusta: huonojen uutisten mediakulttuurissa on tärkeää osata kiinnittää huomiota myös hyviin uutisiin ja asioihin. (Esim. Talk to children about the climate crisis 2021; Pihkala 2018).

Lasten terveydenhuollon ammattilaisten yhteisöissä ja koulutuksessa on tärkeää käsitellä ympäristökysymysten aiheuttamia terveysvaikutuksia (Pinsky ym. 2020; Vergunst & Berry 2021). Vaikuttaa todennäköiseltä, että vasta kouluikäisten lasten keskuudessa esiintyy enemmän voimakkaampia ympäristöahdistuksen muotoja, mutta tutkimusta tarvitaan lisää ja valmiudet ovat tärkeitä myös pienten lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. (Ks. myös Hickman 2020.)

Eräät pienten lasten kanssa toimivat yhteisöt, kuten päiväkodit ja esikoulut, ovat myös toteuttaneet yhteistoimintaa ympäristöasioissa, kuten oman ilmastomielenosoituksen pihalla. Toiminta vahvistaa lasten tunnetta siitä, että asioita kohdataan yhdessä ja niille voi tehdä jotain. Lasten kasvaessa osallistavan toiminnan merkitys nousee entistä suuremmaksi. Siihen sekä tunteiden käsittelyyn löytyy paljon lisävirikkeitä Toivoa ja toimintaa -nettisivulta sekä terapeutti Leslie Davenportin tuoreesta kouluikäisille lapsille suunnatusta teoksesta All the Feelings under the Sun (2021).

Lähteet

Arokanto, C. (2020). Ilmastokasvatus varhaiskasvatuksessa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Davenport, L. (2021). All the Feelings Under the Sun: How to deal with climate change. Washington: Magination Press. https://www.apa.org/pubs/magination/all-feelings-under-sun

Gottman, J.M., Katz, L.F. & Hooven, C. (1996). Meta-Emotion: How Families Communicate Emotionally. Erlbaum.

Hickman, C. (2020). “We need to (find a way to) talk about … Eco-anxiety”. Journal of Social Work Practice, 34(4), 411–424. https://doi.org/10.1080/02650533.2020.1844166

Opetushallitus (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Helsinki: Opetushallitus.

Talk to children about the climate crisis (2021). A guide for parents and other adults. Our Kids Climate. https://media.ourkidsclimate.org/2021/06/Talk-about-climate-guide-for-parents-2021-06-01.pdf

Pihkala, P. (2018). ”Miten puhua lapselle ilmastonmuutoksesta?” Blogi. http://ekoahdistus.blogspot.com/2018/11/miten-puhua-lapselle-ilmastonmuutoksesta.html

Pinsky, Elizabeth, Guerrero, Anthony P.S. & Livingston, Richard (2020). ”Our House Is on Fire: Child and Adolescent Psychiatrists in the Era of the Climate Crisis”. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry 59 (5): 580–82. https://doi.org/10.1016/j.jaac.2020.01.016.

Thompson, R.A. (2015). Socialization of Emotion and Emotion Regulation in the Family. Teoksessa J. J. Gross (toim.), Handbook of Emotion Regulation (2nd ed., 173–186). New York: The Guilford Press.

Vergunst, F., & Berry, H.L. (2021). ”Climate Change and Children’s Mental Health: A Developmental Perspective”. Clinical Psychological Science, September 2021. https://doi.org/10.1177/21677026211040787