Sosiaalis-ekologinen näkökulma lasten ja nuorten ilmastoahdistukseen

Lapsilla ja nuorilla voi olla erityinen alttius ilmastoahdistukselle. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset kohdistuvat myös erityisesti heidän ikäryhmäänsä.

Vuonna 2022 on julkaistu uusi tutkimus, jossa lasten ja nuorten ilmastoahdistusta tarkastellaan sosiaalis-ekologisen kehyksen avulla. Julkaisemme tutkimusartikkelista lyhyen esittelyn sekä kaksi kaaviota suomeksi, jotka kuvaavat laajasti ilmastoahdistukseen vaikuttavia tekijöitä sekä ehdotettuja toimia tilanteen parantamiseksi. Esittelytekstin tutkimuksen pohjalta kirjoittivat Eeva Lilja ja Hanna Rintala, asiatarkastuksen suoritti Panu Pihkala. Koko tutkimuksen voi lukea täältä.

Ilmastoahdistusta voidaan pitää sekä relevanttina reaktiona uhkaan että mahdollisena syynä toimintakyvyn heikkenemiseen. Tähän mennessä on annettu vain vähän huomiota sille, että lapsilla ja nuorilla voi olla erityinen alttius ilmastoahdistukselle – vaikka tiedetään myös, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset kohdistuvat erityisesti heidän ikäryhmäänsä. Tutkimuksessa käytetään sosiaalis-ekologista kehystä tunnistamaan ilmastoahdistukseen ja sen ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä nuorilla ihmisillä. Tutkimus tuo esiin monien eri tasojen tekijöiden vaikutuksia lasten ja nuorten kokemukseen ilmastoahdistuksesta. Näitä ovat mikrotaso (yksilölliset tekijät, fyysinen ympäristö sekä perhe ja kaverit), mesotaso (koulu ja yhteisö), eksotaso (politiikka ja media) sekä makrotaso (koko kulttuuri). Tutkimus nostaa esiin tulevaisuuden tutkimusaiheita sekä avainteemoja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Tutkimuksen tavoitteet olivat seuraavat:

• Tarjota perustietoa ilmastoahdistuksesta ja sen yhteydestä muihin  mielenterveyden häiriöihin
• Kuvata sosiaalis-ekologista teoreettista kehystä käyttäen lasten ja nuorten yksilöllistä alttiutta ilmastoahdistukselle
• Tutkia tekijöitä, jotka voivat lisätä tai vähentää ilmastoahdistusta lapsilla ja nuorilla

Sosiaalis-ekologinen kehys korostaa, että jokaisen yksilön kehitys muodostuu vuorovaikutuksessa ympäristöön. Keskeistä on yksilön genetiikka ja psyykkiset ominaisuudet, välitön fyysinen ympäristö ja ihmissuhteet. Näihin vaikuttavat yksilön ominaisuuksia ja välitöntä ympäristöä laajemmat systeemit. Tämän tutkimuksessa käytetyn teorian mukaan ilmastoahdistus on tulosta yksilöllisten tekijöiden vuorovaikutuksesta edellä kuvattujen, lapsia ja nuoria ympäröivien eri systeemitasojen tekijöiden kanssa (mikrosysteemeistä makrotasolle). Tämä systeemirakenne on myös riippuvainen ilmastossa ja muussa ekologisessa ympäristössä tapahtuvista muutoksista, jotka taas kehittyvät systeemin osien käyttäytymisen perusteella.  Systeemien sisällä nähdään vuorovaikutusta molempiin suuntiin; lapset ja nuoret vaikuttavat myös heitä ympäröiviin systeemeihin.

Suojaavat tekijät

Lasta ja nuorta suojaavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi omaksutut selviytymis- ja tunnetaidot sekä perheen sisäiset tukevat ihmissuhteet ja koululuokan tukea antava ilmapiiri. Ongelmaa poistamaan pyrkivä toiminta ja etäisyyden ottaminen ongelmasta voivat olla avuksi ahdistuksen säätelyssä. Niiden lisäksi merkityksellisyyden kokemuksen vahvistaminen on yhteydessä toivoon, joka taas linkittyy aktiiviseen toimintaan ja parempaan koettuun hyvinvointiin.

Avoimen keskustelun salliminen on hyödyksi ahdistuksen tunteiden kanavoimisessa toimijuuteen. Vahvempi luontoyhteys on yhteydessä parempaan haastavien tunteiden ja stressin sietoon sekä uskomukseen omasta kyvykkyydestä. Kollektiivinen toiminta ja mahdollisuus osallistua sellaiseen auttaa jakamaan ilmastonmuutokseen liittyvää taakkaa toisten kanssa ja kiinnittymään omaan yhteisöön ja kulttuuriin.

Tulevaisuuden suuntaviivoja

Tulevaisuudessa olisi tärkeää erottaa vakavampi, kliininen ilmastoahdistus lievemmästä, rationaalisesta ja sopeutumiseen liittyvästä reaktiosta. Näiden tarkempi tutkimus voi auttaa ammattilaisia tarjoamaan yksilöllisesti suunnattua tukea. Kun pyritään tukemaan lapsia ja nuoria väistämättömien muutosten edessä, suurempaa huomiota tulisi kiinnittää systeemisen tuen tarjoamiseen esimerkiksi perheitä ja niiden sisäisiä suhteita vahvistamalla ja julkista, yhteiskunnallista viestiä välittämällä. Mikä tärkeintä, kiireellisiä toimia vaaditaan ilmastokriisin hillitsemiseksi ja lasten ja nuorten suojelemiseksi sen vaikutuksilta.

Lähde: 
Tara J. Crandon, James G. Scott, Fiona J. Charlson ja Hannah J. Thomas. 2022. A social–ecological perspective on climate anxiety in children and adolescents. Nature Climate Change. 12. 123-131.