Sosiaalialan toimijoille

Panu Pihkala
dosentti, ympäristötunteiden tutkija

Tutkimuksissa sosiaalialan toimijoista ja ympäristöahdistuksesta käy vahvasti ilmi kolme seikkaa. Ensiksi, sosiaalialan arki on usein niin täynnä päivänpolttavien ongelmien käsittelyä, että on vaikeaa löytää aikaa taustalla olevien ahdistusten tai ympäristökriisin kohtaamiseksi. Toiseksi, sosiaalialan ammattilaiset, aivan kuten kaikki muutkin, käyttävät joskus psyykkistä torjuntaa ympäristökriisin pitämiseksi loitolla. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta toki myös ongelmallista. Yhdessä olisi löydettävä teitä aihepiirin kohtaamiseen.

Kolmanneksi, sosiaalialalla on erityisiä vahvuuksia ympäristöahdistuksen käsittelyyn, jos tämä potentiaali vain otetaan käyttöön. Alalla on monenlaisia ihmisten kohtaamisen taitoja. Yksinäisyys ja individualismi ovat merkittäviä ongelmia ympäristöahdistukseen liittyen, ja vastaavasti sosiaalialalla runsaasti käytössä olevat ryhmätyön metodit ja erilaiset kokonaisvaltaiset työskentelytavat tarjoavat paljon voimavaroja ympäristöahdistuksen käsittelyyn.

Näiden resurssien käyttöönotto vaatii kuitenkin lähtökohtaisen resistanssin kohtaamista ja ylittämistä. Kuten kaikille ihmisille, myös sosiaalialan väelle on vaikeaa kohdata ympäristökriisin suuri vakavuus. Tilannetta ei helpota yleinen resurssien vähyys ja jatkuva kokemus siitä, että työtä olisi enemmän kuin mitä ehtii tehdä. Sosiaalialan henkilökuntaa koskettavat monet samat seikat, joita käsittelen tarkemmin terveysalaan liittyvässä kirjoituksessa. Omien asenteiden ja tunteiden tarkastelu on hyvin tärkeää. Sivustolta löydät apuvälineitä myös ympäristöahdistuksen eri muotojen ja voimakkuusasteiden havainnointiin.

Laajasti tarkasteltuna sosiaalialan suhteen olisi tärkeää tuoda entistä vahvemmin yhteen kirjallisuus sosio-emotionaalisesta hyvinvoinnista ja kirjallisuus ekososiaalisesta hyvinvoinnista. Ympäristötunteiden rakentava kohtaaminen tapahtuu näiden alojen yhteismaastossa. Ympäristöahdistusta on hivenen käsitelty suomalaisessa ekososiaalisen hyvinvoinnin kirjallisuudessa ja aiheeseen kohdistuu kasvava kiinnostus sosiaalialan tutkimuksessa, mikä ilmenee esimerkiksi opinnäytetöiden aiheissa.

Englanniksi ympäristöahdistusta on käsitelty jonkin verran sosiaalityöhön ja ympäristöasioihin ja liittyvässä kirjallisuudessa (Environmental Social Work, joskus myös Ecological tai Green Social Work). Esimerkiksi tutkija Mishka Lysack on tarkastellut ympäristöahdistuksen käsittelyä sosiaalityössä (2009, 2013). John Coates toi esiin jo vuonna 2003, että osa nykyihmisten yleistä ahdistuksesta johtuu ympäristötuhojen jatkuvasta etenemisestä, ja kannusti sosiaalityöntekijöitä kohtaamaan aihepiiriä. Esimerkiksi Tischlerin (2011) opinnäytetyössä tulee kuitenkin hyvin ilmi se, kuinka erilaisia suhtautumistapoja ympäristötunteisiin on sosiaalialan toimijoiden keskuudessa.

Viime vuosina sosiaalialan organisaatiot ovat kasvavassa määrin liittyneet mukaan korostamaan ilmastokriisiin reagoimisen tarvetta. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan sosiaalityöntekijöiden kansallinen järjestö The National Association of Social Workers nosti kesällä 2019 ilmastokriisiä näkyvästi esiin ja kannusti käsittelemään myös ilmastoahdistusta. Todennäköisesti myös ohje- ja virikemateriaalit ympäristöahdistuksesta sosiaalialoille tulevat lisääntymään.

Lähteet

Coates, John. 2003. Ecology and Social Work. Halifax, NS: Fernwood Publishing.

Lysack, Mishka. 2012. ”Emotion, Ethics, and Fostering Committed Environmental Citizenship.” Teoksessa Environmental Social Work, toim. Mel Gray, John Coates & Tiani Hetherington, 231-245. New York: Routledge.

Lysack, Mishka. 2009. ”From Environmental Despair to the Ecological Self: Mindfulness and Community Action.” Teoksessa Mindfulness and Social Work, toim. Steven F. Hick, 212-218. Chicago: Lyceum Publications.

Tischler, Abigail Ellen. 2011. ”Climate Change and Social Work: Steps to an Eco-Social Work Practice.” Master’s Thesis, Smith College, Northampton. https://scholarworks.smith.edu/theses/1023