Ympäristöahdistus pariterapeutin vastaanotolla

Heli Vaaranen
Johtava asiantuntija, psykoterapeutti ja valtiotieteiden tohtori
Väestöliitto

Viimeisten viiden vuoden aikana ympäristöahdistus on alkanut yleistyä vastaanotollani. Nuoria aikuisia ahdistaa tietoisuus ympäristön tuhoutumisesta, mutta samalla kotona velloo riita perheellistymisestä. Lähes jokaisessa tapauksessa nuori nainen on taivutellut vastahankaisen nuoren miehen vastaanotolle. ”Nyt on aika puhua”, nuori nainen puuskahtaa. Hän kokee, että ikää on kohta jo liikaa, oli hän sitten 25- tai 35-vuotias. Myös kohtaamieni sateenkaariparien kohdalla tavallisimmin on yksi, joka haluaa edistää vauvakeskustelua ja toinen, joka jarruttelee.

Tavallista on, että vauvakuumeisen ihmisen kumppanilla ei mitään kiirettä saada lasta. ”Ei nyt, mutta joskus”, he sanovat. Tai ”ei nyt, mutten sano, etteikö koskaan!”. Silti vauvakuumeinen haluaisi lapsen. Hän haluaisi edes käydä keskusteluja kumppanin kanssa siitä, mitä lapsen synnyttäminen tähän maailmaan tarkoittaisi. ”Maailma on liian kauhea paikka, liian kauheassa tilassa,” he sanovat, ja kuvaavat ympäristön tuhoutumista ja ihmisen väkivaltaisuutta. Jos vauvakuumetta ei olisi, pulmaa ei olisi! Mutta kaipuu saada lapsi ei katoa minnekään heiltä, joilla vahva tunne on herännyt.

Yleinen vasta-argumentti lisääntymiselle on tämä: elämä on helppoa ilman vauvaa.  Ajatus paikalleen pysähtymisestä tuntuu menetykseltä. Myös Väestöliiton väestöpoliittisen raportin 2020 mukaan syyt syntyvyyden laskuun perustuvat mm. haluttomuuteen muuttaa omaa elämäntyyliä. Lisäksi sitoutuminen perhe-elämään voi tuntua riskiltä niiden keskuudessa, jotka ovat kokeneet omien vanhempiensa onnettoman liiton.

Silti nuoria aikuisia mietityttää kaverien perheellistyminen. Vauvakeskustelua ei voi enää siirtää ensi vuoteen, ja ulkopuolisten painostus on kova.  Kavereiden ja sukulaisten suhtautumisella on suuri merkitys, sillä suuri osa ihmisen toiminnasta saa vaikutteensa yhteisön odotuksista. Vauvakysymys on silti hyvin henkilökohtainen asia, ja jokaisen on lopulta tehtävä päätöksensä itse. Luonto ei kaipaa enää uusia saastuttajia.  Miten vauvariita suhteutuu vastuuseen ympäristön kuormituksesta?

Ympäristöahdistuksen ja vauvakuumeen välinen ristiriita

Ympäristöahdistus on osa aikamme nuorten ja nuorten aikuisten elämää. Vastuu ja huoli ympäristöstä on vahvistunut heissä aivan koko nuoruuden ajan. Heillä on halu varjella ympäristöä, mutta useilla herää myös tahto suojella omaa jälkeläistä. Vauvan kaipuu voi tuntua fyysisenä kipuna tai tyhjyyttään sykkivänä sylinä. Itkevä vauva ohikulkevissa vaunuissa saa ihmisen vavahtamaan. Ei ihme, että vauvakuumetta kutsutaan kuumeeksi! Vanhemman vaistot heräävät. Mitä lapsi tarvitsee? Maitoa? Kuivat vaipat ja tuudittelua?

Niinpä edessä ovat kovat vauvariidat kumppanin kanssa.
– Hankitaanko lapsi?
– Ehkä joskus.
– Milloin?
– Sitten kun olen valmis. Etkö kanna vastuuta ympäristöstä, meitä on jo liikaa?
– Vauvan voi kasvattaa ekologisesti!
– Näkisi vaan!

Vauvariita pilaa syventymisen aitoon ajatustenvaihtoon. Vaikka kyseessä olisi vahvasti toisiinsa sitoutunut ja toisistaan välittävä pari, vauvariita on voinut ajaa heidät eron partaalle. Riitely rikkoo luottamuksen. Se estää hellyyden, läheisyyden ja intiimin kosketuksen.

Kun pari riitelee ’vauva vai ei’ -riitaansa, kyse on oikeastaan epävarmuuden sietämisestä. Nykyihminen haluaa tietää yksityiskohtaisesti, mitä nurkan takana odottaa. Miten meidän käy, jos laajennamme tai emme laajenna perhettä?

Epätietoisuuden tuska

Epätietoisuus vie vauvakuumeiselta yöunet, sillä järki ja tunne ajavat eri asioita. Miten tehdä päätöstä vauvasta, kun ei tiedä

– voinko koskaan tulla raskaaksi
– haluaako kumppani lapsen
– kuinka kauan on viisasta tai järjetöntä vielä odottaa, kun kumppani koko ajan siirtää määräaikaa
– teenkö oikein ympäristöä kohtaan tuodessani uuden ihmisen maailmaan
– osaanko olla riittävän hyvä äiti tai isä
– osaako kumppani olla hyvä vanhempi
– kestääkö parisuhde
– onko maailma liian turvaton ja tuhoutumaisillaan uutta ihmistä varten
– teenkö oikein?
– olenko itsekäs?
– olenko vastuuton?
– mitä muut ajattelevat?
– kenelle tuotan pettymyksen?
– teenkö ratkaisun, jota kadun?
– jaksanko hoitaa ja kasvattaa lasta?

Jaksaminen nousee keskeiseksi kysymykseksi vauvakeskusteluissa. Ilman lapsiakin liian moni työssäkäyvä tai opiskeleva nuori aikuinen on jo kokenut yhden tai useamman työuupumuksen. Lisääntynyt perfektionismi saa nuoret aikuiset vaatimaan mahdottomia itseltään ja toisilta.

Viimeistään tässä vaiheessa nuoren aikuisen on kohdattava se tosiasia, että varmuutta mistään ei ole. Et voi tietää, miten jaksat valvoa vauvan kanssa. Et voi edes olla satavarma, haluatko lapsen vai et. Varma ei voi olla siitäkään, miltä maailman tilanne näyttää, kun lapsi kasvaa. Vastaanotollani kannustan kuuntelemaan tunnettaan. Mitä tunne sanoo? Silloin kun ei tiedä mitä tehdä, tunne on paras tienviitta. Kaikki asiat eivät ratkea järkeilyllä. Kuuntele tunnettasi, sanon, ja kohtaan ihmettelevän katseen. Voiko tunteiden todella antaa vaikuttaa päätöksiinsä? Kyllä voi!

Oman päätöksenteon vaikeus

Vauva vai ei -valinta on sitä vaikeampaa tehdä, mitä pidempään asiaa mietitään. Sitä monimutkaisemmilta asiat näyttävät. Myös spontaanius vähenee iän myötä: parikymppisen ”pillerit roskiin” -heitto ei enää onnistu harkitsevalta kolmekymppiseltä. Odotus on, että jos vauva on oikein ajoitettu, kaiken pitäisi mennä hyvin – mutta meneekö varmasti?

Vaikka kuinka vertaat toisiin, otat mallia, seuraat tilastoja ja teet laskelmia, varmaa lopputulosta ei ole. Niin kuin ei missään muussakaan asiassa. Ihminen voi onnistua tai epäonnistua toiveissaan. Ihminen voi myös katua hetkittäin, että päätti ryhtyä vanhemmaksi. Ja hän saattaa katua, että päätti elää lapsivapaan elämän. Tämäkin kuuluu ihmisenä olemiseen. Teemme ratkaisuja ja elämme niiden kanssa. Elämä jatkuu. Tärkeintä olisi toimia oman tahdon mukaisesti. Tehdä ratkaisun hetkellä valinta, joka pohjaa tunteeseen ja tietoon, omaan tahtoon. Tutut ja tuntemattomat neuvovat mielellään, mutta he eivät kuitenkaan tule elämään sitä vauva-arkea, jota vanhemmat elävät.

Kun katselen lapsipaineiden alla riitelevää ja kärsivää paria, tunnen että lisääntyminen ei saisi olla mittari ihmisen arvostukselle. Ei saisi olla olemassa yhtä normia hyvälle elämälle. Olisi tärkeää arvostaa heitä, joilla on lapsia ja heitä, joilla ei ole. Heitä, joilla on biologisia lapsia ja heitä, jotka ovat perheellistyneet monilla muilla tavoilla. Heitä, jotka elävät yhden tai kahden hengen perheissä ja heitä, joilla on eri kokoisia, suurempia perheitä. On lukemattomia tapoja olla positiivinen osa elämänkulkua ja maailmaa.

Ympäristöahdistus on todellinen huoli

Lapsivapaa elämä tuntuu monista ympäristövastuulliselta valinnalta, mutta ratkaisu on sosiaalisesti vaikea. Siihen liittyy pelotteita, kuten syytökset siitä, että olet valinnastasi selityksen velkaa. Lapsivapaa elämä – onko se mistään kotoisin? Psykoanalyytikko ja ympäristöaktivisti Anouchka Grose (2020) kirjoittaa, että ongelma ei ole lapsi, vaan kulutus. Jos päätät olla synnyttämättä lasta ympäristösyistä, voit olla varma, että sinulla on loputtomasti mahdollisuuksia olla iloksi ja hyödyksi ihmisille ja luonnolle. Jos sitten päätätkin hankkia lapsen, voit elää luontoystävällisesti ja kasvattaa lapsesi samaan elämäntapaan.

Laskelmat syntyneen lapsen ympäristövaikutuksista eivät ole rohkaisevia. Silti niiden ei tulisi tukahduttaa lisääntymishaluisten mahdollisuuksia perheellistymiseen. Väestöliiton väestöpoliittisen raportin 2020 mukaan ilmastonmuutoksen torjuminen ja perheellistyminen voivat sopia yhteen. Ekologinen vanhemmuus voi pienentää oletettuja päästöjä huomattavasti. Osa nuorista aikuisista tulee kuitenkin tekemään sen valinnan, että he eivät tule lisäämään ympäristön rasitusta yhdelläkään uudella ihmisellä. Tämä valinta ei useinkaan vastaanotollani näytä yhdeltä selkeältä päätökseltä, vaan se syntyy pitkän ajan kuluessa tai monissa neuvotteluissa kumppanin kanssa.

Tukea, apua, vinkkejä, linkkejä

Kannustan hoitamaan ympäristöahdistusta kuten muitakin ahdistustiloja keskusteluterapialla ja psykoterapeuttien ohjaamilla chat-palveluilla, joita järjestöt tarjoavat. Ympäristöahdistuksen parissa työskentelevät tutkijat ovat jo kauan sitten lanseeranneet käsitteen ”esi-traumattinen stressireaktio”. Luonto ei ole täysin tuhoutunut, mutta ekoahdistunut kokee stressioireet jo tietäessään, mihin suuntaan maailma on kehittymässä.

Psykoterapeuttista tukea on saatavilla, ja sitä on tarpeellista ottaa vastaan. Psykoterapeutti tarjoaa näkökulmia ja kysyy kysymyksiä, jotka laventavat omaa ajattelua. Näin pohdinta järjen ja tunteen välimaastossa helpottuu. Mm. Väestöliitto tarjoaa psykoterapeutin maksuttomia chat-palveluita sekä ajanvarauschatissa että päivystyschatissa. Vakavammat ahdistushäiriöt vaativat lääkärin tai psykiatrin arvioinnin.

Puolueeton, asiantunteva apu ja tuki on tarpeen, kun pari keskustelee lastenhankinnasta. Tuki on tarpeen myös silloin, kun pari sopeutuu elämään lapsivapaana omasta tahdostaan tai tahtomattaan. Kyse on tilanteeseen mukautumisesta ja identiteetin rakentamisesta uudelleen. Menetyksen tunteet voivat silti olla voimakkaita. Ymmärrystä voi olla vaikea saada syntyvyysmyönteisessä yhteiskunnassa. Kannustan rakentamaan oman selviytymismallin sosiaalisesti vaikeisiin tilanteisiin. On hyvä miettiä jo etukäteen, miten haluaa vastata, miten toimia ja miten suojautua. Hyvää tarkoittavien läheisten kommentit voivat tehdä todella pahaa. Siksi pelastussuunnitelma tarvitaan!

Lapsivapaata elämää tukevia, psyykkistä jaksamista vahvistavia sivustoja ja podcasteja ilmestyy koko ajan enemmän. Ne ovat tarpeen ja suositeltavia siksi, että ympäristösyistä tai muista syistä lapsivapaa henkilö kohtaa ihmisten utelun ja odotukset aivan niin kuin kaikki muutkin nuoret aikuiset. Yksilön omannäköisen elämän kunnioittamiseen on vielä hyvin pitkä matka.

Grose, Anouchka (2020): A Guide to Eco-Anxiety. Watkins. London.

Pihkala, Panu (16.11.2020): Ympäristöahdistuksesta toivoon. Kolumni. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00123

Sorsa, Tiia (toim.): Kestävän väestönkehityksen Suomi. Väestöliiton väestöpoliittinen raportti 2020. Väestöliitto.

Psykoterapeutin ajanvarauschat, Väestöliitto

Psykoterapeutin päivystyschat, Väestöliitto

Childless Not By Choice -podcast

The Living Experiment -podcastin Childless By Choice -jakso