Tervetuloa ympäristötunteiden pariin

Panu Pihkala

dosentti, ympäristötunteiden tutkija

Ympäristöahdistus on merkittävä ilmiö, joka on kansainvälisesti kasvussa. Kyse on erilaisista vaikeista tuntemuksista, jotka liittyvät ympäristökriisiin. Ympäristöahdistuksen todennäköisesti yleisin muoto tällä hetkellä on ilmastoahdistus eli ilmastokriisistä kumpuavat vaikeat tuntemukset. Tässä tekstissä ja tällä sivustolla käytetään ympäristöahdistus-käsitettä yleisterminä, joka kattaa myös ilmastoahdistuksen.

Ahdistus-termi on laaja-alainen. Sillä ja sen englanninkielisellä muodolla anxiety tarkoitetaan useita erilaisia psyykkisiä tiloja. Sama pätee myös ympäristöahdistukseen: sen eri muotojen skaala on laaja. Yleisin muoto vaikuttaa olevan vakava huoli ja pelko ympäristön tilasta ja sen seurauksista eri elämänmuodoille, etenkin ihmisille. Monien ihmisten elämässä ympäristöahdistus ilmenee ajoittain voimakkaampana ahdistuksena ja useimmiten lievempänä mutta silti vakavana huolena. Osa ihmisistä kuitenkin kokee niin voimakasta ympäristöahdistusta, että se saa ahdistuneisuuden piirteitä. Pahimmillaan ympäristöahdistus voi ilmentyä masennuksena, toimintakyvyn menetyksenä ja jopa itsetuhoisina ajatuksina.

Ympäristöahdistus ei ole pohjimmiltaan sairaus tai mielenterveydellinen häiriö, vaan ymmärrettävä reaktio ympäristökriisin suureen vakavuuteen. Silti ympäristöahdistus vaatii mielenterveydellistä tukea. Tämä hanke on yksi osa sitä tuoretta kansainvälistä liikehdintää, jossa kanavoidaan sosiaali- ja terveysalan osaamista ympäristöahdistuksen rakentavaan kohtaamiseen.

Mitä ympäristöahdistuksesta tiedetään tutkimuksen valossa?

Ahdistuksesta ja ympäristökriisistä on keskusteltu eko- ja ympäristöpsykologiassa jossain määrin jo pitkään, mutta aihe nousi vasta 2010-luvun lopulla suuremman tutkimuksellisen huomion kohteeksi. Tästä johtuen on paljon seikkoja, joita vasta tutkitaan tarkemmin. Tutkimuksen haasteena on myös yllä mainittu ahdistuksen laaja-alainen skaala. Ympäristöhuolta on tutkittu paljon, mutta monia muita ahdistuksen sävyjä ei.

Kasvava tutkimusevidenssi viittaa siihen, että ilmiö on laaja ja että erilaiset tekijät vaikuttavat ahdistuksen voimakkuuteen. Suomalainen tutkimus on kansainvälisesti verrattuna sangen edistynyttä. Sitran tuottama laaja kansalaiskysely ilmastonmuutoksesta ja tunteista kesällä 2019 paljasti, että keskimäärin 25 % suomalaisista kokee jonkinlaista ilmastoahdistusta. Vakavampia ahdistusoireita tunnisti alle 10 % vastanneista.

Ympäristöahdistus ja etenkin ilmastoahdistus liitetään usein nuoriin sekä nuoriin aikuisiin. Tutkimuksen valossa on selvää, että nämä ikäryhmät kokevat keskimääräistä enemmän ympäristöahdistusta, mutta samalla on tärkeää huomata, että kaikenikäisten ihmisten joukossa on ympäristöahdistusta kokevia. Erilaiset tekijät voivat tuoda ahdistuksen pintaan, kuten esimerkiksi lastenlasten syntymä tai itselle tärkeän ekosysteemin vaurioituminen. Ammattiin ja elämäntapoihin liittyvät tekijät vaikuttavat myös merkittävästi ympäristöahdistukseen. Joissain ammateissa ympäristökriisiä on helpompi pitää etäällä, kun taas toisissa ammateissa ja elämäntavoissa sen seurauksia ei voi olla kokematta.

Psykologinen ja psykososiaalinen tutkimus pyrkii paraikaa selvittämään, millaisia vaikutuksia erilaisilla persoonallisuuspiirteillä ja ahdistusherkkyydellä on ympäristöahdistukseen. Tutkimus on tältä osin vielä pahasti kesken ja esimerkiksi keväällä 2020 julkaistu ensimmäinen ilmastoahdistuksen skaala (Clayton & Karazsia 2020) vaatii vielä selvästi kehittämistä. Tutkijoiden kesken vallitsee kuitenkin voimakas yhteisymmärrys siitä, että ympäristöahdistus ei selity pelkällä ahdistusherkkyydellä, vaikka luonnollisesti persoonallisuuspiirteet ja mielenterveystaitojen määrä vaikuttavat asiaan. Ympäristöahdistukseen liittyvästä tieteellisestä tutkimuksesta löydät perustietoa täältä ja tästä videoluentojen sarjasta.

Koronavirus-kriisi ja ympäristöahdistus

Laajasti tarkasteltuna ympäristöahdistus asettuu osaksi sitä ilmiötä, jossa maailman tapahtumat aiheuttavat psyykkisiä ja psykofyysisiä seurauksia. Kylmän sodan aikana ”ydinsota-ahdistus” aiheutti monia samanlaisia ilmentymiä. Vuonna 2020 koronavirus-pandemia valtasi mediatilan ja mielentilan keskeisimpänä maailmantuskan aiheuttajana. Korona-ahdistuksella ja ympäristöahdistuksella on sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia, joihin voit halutessasi perehtyä erillisen videon kautta.

Ympäristöahdistusta kokeville ihmisille koronavirus-kriisi on ilmentynyt monitahoisesti. Yhtäältä ympäristöahdistus on saattanut hetkellisesti väistyä taka-alalle, kun muut asiat ovat täyttäneet mielen. Toisaalta monet ovat kokeneet, että ympäristöahdistus vaikeutuu, koska ympäristökriisin lievittämistoimet ovat monin tavoin heikentyneet koronakriisin vuoksi. Erilaisten maailmantuskien yhdessä muodostama taakka voi olla vaikeaa kestää.

Sosiaalinen kanssakäyminen, liikunta, ulkoilu ja luonnossa oleminen auttavat yleensä ympäristöahdistukseen. Osaa näistä on ollut tavallista vaikeampaa toteuttaa koronakriisin aikana, mutta toisaalta esimerkiksi luonnossa liikkuminen on selvästi lisääntynyt. Mahdollisten tapaamisrajoitusten keskellä olisi tärkeää hyödyntää etätapaamisia, jotta vaikeita ympäristötunteita voitaisiin jakaa vertaisryhmissä ja ohjatuissa ryhmissä. Tältä sivustolta löydät monenlaisia vinkkejä ympäristöahdistuksen lievittämiseen ja sen kanssa elämiseen.