Tofua vai torjunta-ainetta?
Ahdistusta aiheuttavat mustavalkoisuus, syyttely ja kykenemättömyys kuunnella ja asettua toisen asemaan. Ilmastoahdistusta ei voi pelkistää stereotypioiksi. Se on aina todellinen tunne.
Anni-Sofia Hammer
agronomi, MMM
Maaseudun tukihenkilöverkon koordinaattori
Syyttävä sormi, tuo kuningas vastakkainasettelun, ymmärtämättömyyden ja ilmastoahdistuksen lisääjä. Usein puhuttaessa ilmastoahdistuksesta ensimmäisenä mieleen tulee nuori henkilö, joka vaatii poliitikoilta nopeita toimia ennen kuin otsonikerros on haurastunut ja pulkkamäet ovat vain muisto menneestä.
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ahdistusta. Lisäksi keskustelu jakaa ihmisiä ”pahiksiin” ja ”hyviksiin” ammattinsa tai elämäntapansa perusteella.
Miksi ihmeessä?
Yritän hahmottaa tätä vastakkainasettelua kolmella fiktiivisellä ja stereotyyppisellä, tosielämästä tutulla hahmolla.
Kaisa Kasvissyöjä ahdistuu kasvihuonekaasupäästöistä ja siitä, miten Suomessa tuotetaan lihaa, kun kaikilla pelloilla voitaisiin viljellä kauraa tai kotimaisia valkuaiskasveja. Kaisan mielestä syy on tuottajissa, poliitikoissa ja lihansyöjissä. Miksi Marja Maatilanemäntä käyttää torjunta-aineita ja lannoitteita tuottaessa rehua eläimilleen eikä Pirkko Poliitikko tee asialle mitään? Ja miksi kouluissa yhä syödään lihaa?
Marja Maatilanemäntä ahdistuu, sillä häntä syyllistetään lihan tuottamisesta. Marja tekee joka päivä töitä kotimaisen huoltovarmuuden eteen ja haluaa tarjota mahdollisimman ilmastoystävällistä, turvallista ja eettistä lähiruokaa kasvattamalla sikoja ja täyttämällä tukiehtojen ympäristötoimenpiteet sekä eläinten hyvinvointistandardit. Hän haluaa käyttää kotimaista rehua ja haluaa sen hyötysuhteen olevan mahdollisimman hyvä, jotta lopputuote olisi mahdollisimman ilmastoystävällinen. Hän ihmettelee miksi Kaisa Kasvissyöjä syö ulkomaista soijaa ja pähkinöitä. Marja on myös lopen väsynyt monimutkaisiin ilmastosäädöksiin ja tuotantokustannusten nousuun sekä siihen, miksei Pirkko Poliitikko tee mitä lupasi.
Pirkko Poliitikko istuu eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Hän vihastuu siitä, että suomalaisia elinkeinonharjoittajia ajetaan ahtaalle sallimalla ulkomainen, löyhemmillä ympäristödirektiiveillä tuotettu elintarvike suomalaisen kaupan hyllyyn – ja vielä halvalla hinnalla. Pirkkoa ahdistaa myös se, ettei ilmastotoimiin ole budjetissa riittävästi varoja ja laskusta iso osa jää jälleen tuottajan maksettavaksi. Pirkon puolue, kuten suurin osa muistakin poliittisista puolueista, haluavat torjua hiilidioksidipäästöjä ja ovat suunnitelleet paljon toimia sen eteen. Pirkko pitää oman puolueensa ilmastotoimia valiokunnassa esillä ja saakin tärkeitä toimia mukaan uusittavaan lakiin. Pirkko Poliitikko ihmettelee: miksi nämä jatkuvasti tehtävät ilmastotoimet eivät kantaudu äänestäjien korviin?
Toisen mielestä luomutuotanto on ilmastoteko, toisen mielestä se on tehotonta resurssien käyttöä ja siten huonoksi ilmastolle.
Ahdistusta aiheuttavat mustavalkoisuus, syyttely ja kykenemättömyys kuunnella ja asettua toisen asemaan. Ilmastoahdistusta ei voi pelkistää stereotypioiksi. Se on aina todellinen tunne. Ainoa keino ongelmien selättämiseen on keskustelun, oikean tiedon ja tutkimuksen sekä yhteistyön lisääminen. Uskon, että ne ovat avaimet niin ilmasto-ongelmien hoitamiseen kuin ilmastoahdistukseenkin. Vain terveessä ympäristössä voi asua terve mieli.
