Viekö ilmastonmuutos uuden merkityksellisyyden äärelle?

Ilmastonmuutos huolettaa epävarmuuden, ahdistuksen ja pelon muodossa. Tunteiden kohtaaminen voi johdattaa ihmisiä syvien muutosprosessien äärelle, jolloin merkityksellisyyden lähteet voivat kehittyä ja muuttua. Uudenlainen käsitys itsestä, elämästä ja omista arvoista vahvistaa psyykkistä selviytymistä ja voi tehdä elämästä merkityksellisempää.

Samuel Salovuori
filosofi, teologi ja tietokirjailija

Arkista pelkoa ja huolta on usein kätevintä käsitellä ratkaisukeskeisesti, eli vaikuttamalla tunteita tuottavaan asiaan. Asioiden hoitaminen ja järjestykseen saaminen usein tasoittaa mielessä olevan kuohunnan ja tuo kokemuksen siitä, että nyt on tehty jotain hyödyllistä. Tämä on jokaiselle varmasti tuttua päivittäisestä arjesta. Hieman pelottavan hammaslääkärikäynnin jälkeen on huojentunut ja tyytyväinen olo. Asia on hoidettu ja ratkaistu – hampaat ovat nyt kunnossa.

Jos asioihin ei voi riittävästi toimimalla vaikuttaa, niin on mahdollista pyrkiä säätelemään omia tunnetiloja. Huolettavaa asiaa voi yrittää katsoa erilaisista näkökulmista. Näin siitä voi ehkä löytää jotain positiivista ja opettavaista, jolloin sen kanssa on helpompi olla. Hammaslääkärikäynnin jännittämisen kohdalla voi ajatella, että tämä auttaa kasvattamaan sietokykyä erilaisia jännityksen ja pelon tunteita kohtaan. Tästä sietokyvystä on paljon hyötyä elämän varrella. Mitä enemmän positiivista voi nähdä vaikeissa oloissa, niin sitä helpompaa on jatkaa ja eteenpäin ja hyväksyä tilanne.

Mitä enää on tehtävissä ja mistä toivon kipinä voisi löytyä?

Joskus kuitenkin toimiminen tai tunteiden säätely ei tuo riittävää voimaa. Silloin ihminen on vaarassa ajautua synkkien tunteiden valtaan. Näin on varmasti käynytkin monen kohdalla ilmastonmuutoksen kanssa. Henkilökohtainen toiminta ei tarjoa riittävää ratkaisua, joka helpottaisi omaa oloa. Erilaisten näkökulmien rakentaminen ja tilanteen sietäminen voi taas tuntua teennäiseltä asian vähättelyltä. Mitä enää on tehtävissä ja mistä toivon kipinä voisi löytyä?

Kuormituksen keskeltä voi löytyä joskus uusi, yllättävä alku. Ihmisen psykologiset perususkomukset saattavat joskus muokkautua hämmennyksen ja ahdistuksen keskellä. Perimmäiset kokemukset siitä, kuka minä olen, mikä elämässä on tärkeää ja minkä puolesta haluan toimia voivat rakentua uudelleen. Kun näin tapahtuu, on mieli valmiimpi kohtaamaan haasteet uudenlaisella tavalla. Se ehkä arvostaa elämää syvemmin, on avoimempi ihmisten väliselle yhteydelle ja jakamiselle, löytää erilaisia elämänarvoja ja kokee olevansa rohkeampi heittäytymään muutoksen torjumiseen. Tällaista psyykkistä selviytymistä on kutsuttu ”merkityksien luonniksi” tutkimuskirjallisuudessa.

Ihmismieli on hyvä sopeutumaan, erityisesti jos se saa mahdollisuuden työstää omaa tilannettaan ja kokemuksiaan. Kyky kohdata erilaisia elämäntilanteita rehellisesti voi kehittää ihmisen näkemystä merkityksellisestä elämästä, kun ne pakottavat luomaan uudenlaisia merkityksellisen elämän malleja. Ei ole ihmeellistä, jos joku kyseenalaistaa yksilökeskeisen, kuluttamista, kilpailua ja saavuttamista arvostavan elämäntavan.

Ilmastonmuutos ja luontokato alleviivaavat tarvetta vaalia elämää. Yksilökeskeisen elämäntavan rinnalla tulisi nähdä elämän sidoksisuus, sillä me olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Tämä voi tarjota myös avaimia uuteen, aidompaan yksilöllisyyteen, jossa se syntyy osana suurempaa kehystä. Yksilön tehtävä on ylläpitää elämää, oli kyse sitten ihmisistä, eläimistä tai kasveista.

Elämän haavoittuvuus on osa sen kauneutta.