Matkaa luonnon kanssa

Kiinnostus terveelliseen ruokaan sai silmäni avautumaan pikkuhiljaa laajempaan vastuulliseen toimintaan ja olemiseen yhteisessä maailmassamme, kirjoittaa nimimerkki Metsämielen kannattaja. Luonnon kanssa voi kulkea yhtä matkaa.

Minun tarinani -sarjassa kirjoittajat kuvaavat ympäristötunteidensa kohtaamista, omaa polkuaan ja kokemuksiaan. Kirjoituksia julkaistaan sekä kirjoittajan omalla nimellä että nimimerkillä.

Vaikka olen asunut koko ikäni kaupungissa, kaikki lapsuuteni kesät vietin maaseudulla. Kaupungissakin olen viettänyt paljon aikaa metsissä ja meren äärellä; aikuisena kesälomia saaristossa. Luonto on ollut lähellä ja itsestäänselvyys. Metsä on tarjonnut jännittäviä leikkipaikkoja, marjoja, sieniä sekä eläimiä. Linnunlaulut ja tuoksut metsässä sekä meren rannalla saavat sydämeni läikähtämään.

Kiinnostuksestani ruokaan ja siihen ravintoon, mitä suuhumme laitamme, voisi oikeastaan sanoa tarinani ympäristöhuolesta alkaneen. Ympäristönsuojeluopinnot avoimessa yliopistossa vain kasvattivat huoltani maapallon tulevaisuudesta. Mietin, että olisi löydettävä keinoja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ymmärsin liian monen ihmisen ajattelevan vain rahallista hyötyä. Tuolloin mietin myös tuotteiden alkuperää ja niiden tuottamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Siihen aikaan, ennen internetiä, tiedon löytäminen oli hankalampaa. Oli soitettava useampaan paikkaan, eikä silloinkaan välttämättä saanut vastauksia.

Nuorena aikuisena koin, ettei huoliani maapallon tilasta otettu todesta lähipiirissäni eikä myöskään pohtiessani tulevaisuuttani opintopsykologin kanssa. Koin tuskallisena käydä esimerkiksi vanhempieni kanssa ruokakaupassa, koska he eivät suosineet luomua ja kasvisruokaa. Surua tunsin, kun näin heidän heittävän ruokaa roskiin. Tai kun lahjoiksi annettiin aivan hyödyttömiä materialahjoja.

Myös jooga, kuvataide ja musiikki ovat auttaneet
löytämään ja tunnistamaan tunteitani.

Metsä on tärkeä lähes jokapäiväinen hengähdyspaikkani. Aika ajoin käyn hengittämässä meri-ilmaa. Siellä luontoa tarkkailemalla ja hermostoa rauhoittavilla liikkeillä saa palautettua itsensä oleellisen äärelle. Kesällä on ihana herätä luonnon keskellä – vaikka teltassa.

Uskon ihmisten empatiakyvyn ylläpitämisellä ja vahvistamisella olevan suuri rooli maapallon säilymisessä. Sitä voidaan vahvistaa läsnä olevilla kohtaamisilla sekä ihmisten että muun luonnon välillä. Mahdollisimman paljon luonnossa aikaa viettävät voivat saada oivalluksia, jotka johtaisivat yhteiseen hyvään. Kasvatetaan hyvää ja kirkastetaan päämäärät – yksittäisten huonojen merkitys vähenee ja vastaavasti hyvät pyrkimykset korostuvat. Miksi pitäisi esimerkiksi mennä sisäliikuntapaikkoihin, kun luonnosta löytyy monipuolinen temppurata?

Metsämielen kannattaja

Kaikki Minun tarinani -tekstit.