Oma polku: hyvä elämä ekokriisin ajassa
1. Tieto
- Etsi relevanttia ja totuudenmukaista tietoa ekokriisistä ja kestävyysmurroksesta. Keskustele, kysele tarkentavia kysymyksiä, kuuntele. Ole rakentavalla tavalla kriittinen ja muista, että paras tieto on harvoin täysin absoluuttista tai sataprosenttisen varmaa.
- Rakenna luottamusta tutkittuun tietoon, vaikka sitä olisi epämiellyttävää ottaa vastaan.
- Muistuta itseäsi sellaisista, usein yksinkertaisesta tiedon palasista, joita voidaan hyvästä syystä pitää faktoina ja tosina. Esimerkiksi ihmisestä johtuva ilmaston lämpeneminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen ovat tällaisia, eikä niiden todenpohjaisuudesta tarvitse kiistellä.
- Huomioi tiedon sopiva annostelu sekä itsellesi että muille. Tieto kaipaa seurakseen myös toimintaa, tunteiden käsittelyä ja tasapainon vaalimista. Sinun ei tarvitse koko ajan tietää kaikkea, eikä varsinkaan kannatella kaikkea tietoa yksin.
- Etsi ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa tietoa ja sen kantamisen taakkaa.
Tietoa ekokriisistä ja sen vaikutuksesta hyvinvointiimme
2. Toiminta ja teot
Omien arvojen mukainen toiminta ekokriisin ratkaisujen edistämiseksi tukee hyvinvointiamme. Toiminta voi olla kestäviä tekoja omassa elämässä, vaikuttamista yhteiskunnan rakenteisiin esimerkiksi aktivismin keinoin, ja tietoisuuden lisäämistä ja välittämisen kulttuurin levittämistä. Näistä kaikkia tarvitaan.
On hyvä pohtia oman elämän kestäviä tekoja ja valita niitä, joilla on suurin vaikutus. Keskimäärin tehokkaimmat keinot oman elämän kestävyyteen ovat:
- siirtyminen mahdollisimman kasvispainotteiseen ruokavalioon
- siirtyminen liikkumaan mahdollisuuksien mukaan omilla lihaksilla autoilun ja lentämisen sijaan
- uuden tavaran kulutuksen minimoiminen ja siirtyminen nauttimaan ei-aineellisista asioista
- asuminen yhteisöllisesti ja verrattain tiiviisti.
Oman elämän pieniä tekoja (kuten roskien tarkkaa lajittelua) tehokkaampaa voi olla osallistuminen yhteisölliseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kokeile puhua toisille omasta halustasi tehdä kestäviä valintoja ja omista pohdinnoistasi niiden äärellä. Siten viet eteenpäin omaa välittävää asennettasi. Etsi ja kokeile erilaisia toimintaryhmiä ja toiminnan muotoja.
Myötätunnon merkitys
Myötätunto on läsnäoloa, välittämistä ja hyvän puolesta toimimista maailmassa, jossa näemme monen asian olevan väärin ja aiheuttavan kärsimystä niin muissa kuin itsessämme. Myötätunto kiinnittää meidät maailmaan kaikessa sen rosoisuudessa ja saa meidät suuntautumaan osaksi itseämme laajempaa ihmisten ja muiden elollisten olentojen yhteisöä. Myötätuntoon kuuluu kärsimyksen huomaaminen, halu toimia kärsimyksen vähentämiseksi, ja toiminta. Se suuntautuu lähellä ja kaukana oleviin ja myös meihin itseemme, auttaen tasapainon hakemisessa. Sitä voi harjoittaa ja kasvattaa, niin se voimistuu.
- Voimme harjoitella toisen asemaan asettumista. Voimme yrittää nähdä maailmaa toisen silmin: ollaan uteliaita, kysytään kysymyksiä.
- Voimme myös tietoisesti etsiä ympäriltämme esimerkkejä myötätunnosta. Kokeile laittaa myötätuntosilmälasit päähäsi. Oletko nähnyt tänään jonkun auttavan toista? Oletko nähnyt ympäristötekoja tai urheata aktivismia?
- Voimme kehua ja kiittää, kun joku tekee jotain myötätuntoista. Myötätunto leviää yhteisöissämme, kun ilmaisemme sitä, ja kun huomaamme ja annamme toisillemme kiitosta myötätuntoisista teoista.
3. Tunteiden käsittely
Ympäristökriisi herättää usein pelkoa, syyllisyyttä ja voimattomuutta, surua ja suoranaista vitutusta. Monet tuskalliset tuntemukset voivat tuntua jäytävänä tai lamaavana ahdistuksena ja masennuksena. Toisaalta näiden kokemusten käsitteleminen ja jakaminen tekee tilaa muunkinlaisille tunteille: on mahdollista kokea vaikkapa helpotusta, välittämistä, yhteyttä toisten kanssa, turvallisuutta pelon keskelläkin, iloa pienistä hyvistä asioista ja tervettä ylpeyttä oikean suuntaisista valinnoista.
Ympäristötunteiden merkitys on siinä, että ne ovat osa meidän ihmisten aitoa kokemusta maailman tilanteesta.
- Tunteet tuovat elämään väriä ja ne yhdistävät ihmisiä.
- Tunteista ei voi päästä kokonaan eroon – pikemmin niiden valta kasvaa jos niitä yrittää tukahduttaa.
- Välteltyinä ja tiedostamattomina ne voivat ohjata meitä kuin “automaattiohjauksella” väärään suuntaan.
Paras vaihtoehto on tulla omista tunteista tietoiseksi ja kuulla niiden viestiä, sekä oppia tarpeellisilta osin säätelemään niitä ja elämään niiden kanssa.
Tunnista ja nimeä tunteita esimerkiksi ilmastotunnepyörän avulla. Kuvaile omaa tunnekokemustasi ja pyri ymmärtämään mistä tarpeesta tunne kulloinkin kertoo. Etsi tunteille monipuolisia ilmaisutapoja, esimerkiksi luovuuden ja taiteen keinoin.
Tutustu suremisen merkitykseen muutokseen sopeutumisessa ja viljele sen vastapainona vaikeuksista nousevaa huumoria, unohtamatta leikkisyyttä, kepeyttä ja kauneutta.
4. Tasapainon etsiminen
Tasapaino tarkoittaa ekokriisin keskelläkin tärkeää omasta hyvinvoinnista huolehtimista, lepoa, palautumista ja itsesäätelyä. Ilman tasapainosta huolehtimista toimintakaan ei loputtomasti onnistu, ja tunteiden käsittely on vaikeaa. Tarvitsemme siis ajoittain etäisyyttä ekokriisitietoisuuteen. Toisaalta: jos vain otamme etäisyyttä näihin tosiasioihin, tiedostamattomat tunteemme voivat jäädä vaikuttamaan meihin haitallisesti, emmekä myöskään toteuta ympäristövastuullisuutta toiminnan kautta.
Lepäämisestä ja palautumisesta huolehtiminen voi olla hektisessä arjessa vaikeaa. Ekokriisin keskellä lepääminen voi myös tuntua mahdottomalta, suorastaan vastuuttomalta. Tietoinen hidastaminen ja lepääminen ei kuitenkaan ole laiskottelua tai ”pallon pudottamista”, vaan auttaa meitä pitämään mielen kirkkaana ja toimimaan kestävästi pitkällä aikavälillä.
Henkistä tasapainoa ekokriisissä horjuttaa monesti päättymätön huonojen uutisten tulva, ja uutisaltistuksen säätely onkin tärkeää. Tietoisempi ote uutisten seuraamiseen on tärkeä osa tasapainon vaalimista ympäristökriisin ja maailman kuohunnan keskellä. Se ei tarkoita tosiasioiden kieltämistä.
- Kokeile ”hitaampia” uutislähteitä
- Ole valikoivampi sen suhteen, mitä uutisalueita seuraat.
- Lue uutisia tietokoneelta puhelimen sijaan, ja asenna puhelimeen aikarajoituksia tai sovelluksia, jotka rajaavat ruutuaikaa.
- Etsi ja jaa tietoisesti myös hyviä uutisia.
Harjoituksia palautumisen tueksi
5. Toivoa – mistä?
Pelkän luottavaisen ja valoisan mielentilan sijaan toivon voi nähdä aktiivisena tapana suhtautua ympäristökriisin mukanaan tuomaan epävarmuuteen. Toivon voisi määritellä sitoutumiseksi mahdollisuuksien etsimiseen. Toivo liittyy siis aikeisiin ja toimintaan – se ei ole vain passiivista odottamista, uskoa tai luottamusta siihen, että asiat järjestyvät. Aktiivisen toivon käsitteen luonut ympäristöaktivisti ja tutkija Joanna Macy kuvaa toivoa joksikin, jota teemme; ei joksikin, mitä meillä on. Hän tiivistää toivon luomisen prosessin seuraavasti:
- Luomme selkeän kuvan todellisesta tilanteesta.
- Tunnistamme, mitä toivomme – mihin suuntaan haluaisimme asioiden kehittyvän tai mitä arvoja haluaisimme nähdä toteutuvan.
- Ryhdymme toimiin siirtääksemme itseämme tai tilannettamme tähän suuntaan.
Toivo voi kummuta uskosta siihen, että toimimalla yhdessä muiden kanssa voi vaikuttaa ympäristökriisin kulkuun (kuten aina jossain mittakaavassa voikin). Toivoa voi synnyttää myös se, että toimii oikein, omien arvojensa mukaisesti, ja näkee muitakin, jotka tekevät näin. Toiminta itsessään synnyttää toivoa. Meidän ei tarvitse jäädä odottamaan merkkejä haluamamme lopputuloksen todennäköisyydestä, ennen kuin voimme toimia.
6. Tulevaisuutta rakentamaan
Tulevaisuus on varmasti erilainen kuin tämän hetken maailma. Ilmastonmuutoksen edetessä pakolaisuus lisääntyy ja yhteiskunnat voivat muuttua nykyistä epävakaammiksi. Meitä auttaa, jos tiedämme että emme ole pelkästään omassa varassamme, vaan saamme turvautua toisiin sekä aineellisissa että aineettomissa tarpeissamme. Ihmiskunta on selvinnyt kymmenien tuhansien vuosien aikana valtavista koettelemuksista ja erittäin vaikeista olosuhteista yhteistyön, kekseliäisyyden sekä huolenpidon, meissä olevan hyvyyden ja rakkauden avulla. Samat ominaisuudet auttavat meitä nykyisissä ja tulevissa mullistuksissa.
- Tutustu eri taustoista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin ja rikasta kokemusmaailmaasi erilaisten ajattelutapojen ymmärtämisestä.
- Harjoita naapuriapua pienissä ja suurissa asioissa – pyydä ja anna asioita lainaksi tai lahjaksi.
- Käy keskustelua läheistesi kanssa toimintatavoistanne ja vahvuuksistanne erilaisissa yllättävissä tilanteissa.
- Treenaa mielen rauhoittamista ja keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan.
- Rakenna läheistesi kanssa resilienssiä lisäävää pienryhmää, joka voi olla saatavilla erilaisten tarpeiden sattuessa.
Tulevaisuutta rakennetaan mielikuvituksen ja hyvien tarinoiden voimalla. Tarvitsemme kykyä hahmottaa kuvia sellaisesta tulevaisuudesta, jossa ihmisen hyvinvointi toteutuu maapallon rajoissa. Kuvittelemalla, jakamalla ajatuksia ja kertomalla konkreettisia tarinoita toiveidemme tulevaisuudesta tämä kuva vahvistuu ja sille alkaa aueta mahdollisuuksia toteutua.
Tämä ei tietenkään poista uhkia ja kärsimystä maailmasta eikä esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja lajikadon etenemistä, mutta toiveikkaan tulevaisuuden sinnikäs kuvittelu voi olla näille uhkaaville asioille tärkeä vastavoima. Se laajentaa ajattelukykyämme, kertoa meille arvoistamme sekä tarjoaa suuntaviivoja ja toiminnan polkuja eteenpäin.
Mielikuvitus on olennaista oppimiselle ja uusien mahdollisuuksien havaitsemiselle. Sitä tarvitaan, jotta pystymme huomaamaan asioita totutun ulkopuolelta. Mielikuvittelu vaatii kuitenkin aikaa ja rauhaa. Kokeile järjestää sille erikseen aikaa.