Ilmastokahvilalta toivotaan eniten vertaistukea
Ilmastokahvilatoimintaa käsittelevässä kyselytutkimuksessa selvisi, että konseptille on kysyntää ja ilmastokahvilaa oltaisiin valmiita suosittelemaan ystävällekin, jonka mieltä ympäristöhuolet kuormittavat. Vertaistuen lisäksi siltä toivotaan enemmän yhteistä keskustelua ja positiivisten uutisten ja toiveikkuuden lisäämistä.
Eeva-Maria Manninen
Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulusta valmistuva sosionomiopiskelija.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana moni eurooppalainenkin on havahtunut ilmastonmuutokseen, kun kesät ovat Euroopassa olleet entistä kuumempia ja pidempiä, kuten Rebecca Nestor kuvaa haastattelussaan.
Ilmastokahvila on vertaistukea tarjoava, pop up -tyyliin toteutettu, kaikille avoin tila. Siellä voi purkaa mieltään painavia ympäristöhuolia, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa ja saada ehkä uusia ideoita, joita itse voisi tehdä omalta osaltaan ympäristön hyväksi. Sinne tullakseen ei tarvitse olla ilmasto- tai ympäristöaktivisti, vaan se on tarkoitettu kaikille ympäristöaktiivisuudesta riippumatta. Sinne voi piipahtaa juomaan kupin kahvia tai teetä ja jutella muiden kanssa. Toiminta on täysin maksutonta.
Ilmastokahvilat ovat lähtöisin Skotlannista, jossa järjestettiin vuonna 2015 luento ilmastonmuutoksesta. Sen seurauksena syntyi ajatus kuukausittain järjestettävästä keskusteluryhmästä, koska ihmiset halusivat keskustella aiheesta enemmän. Tällöin syntyi ensimmäinen Climate Café® -ilmastokahvila, joita on nykyisin ympäri maailmaa, yksi myös Suomessa Oulussa.
Maailmalla toimii myös lukuisia muiden tahojen järjestämiä ilmastokahviloita. Ilmastokahvilan ajatuksena on vahvistaa yksilön resilienssiä eli psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta. Yksi ilmastokahviloista on Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hankkeen ilmastokahvilakonsepti. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää hankkeen toiveesta ilmastokahvilassa käyneiden kokemuksia ja kehittämistoiveita, jotta toimintaa voisi kehittää. Työni tavoitteena oli tuottaa myös tietoa ilmastokahvilakävijöiden kokemuksista siitä, minkälaista heidän ilmastoahdistuksensa on.
On todettu, että ahdistusta on helpompi kestää, kun sen voi jakaa vertaistensa kanssa turvallisessa ympäristössä. Siellä ympäristöahdistusta voi käsitellä monin erilaisin keinoin kuten harjoittamalla tunnetaitoja. Negatiivisia tunteitaan voi oppia säätelemään ja niiden kanssa voi harjoitella pärjäämään, jolloin ahdistuksen tunne vähenee. Olon helpottamiseksi voi stressaavissa tilanteissa tehdä esimerkiksi erilaisia hengitysharjoituksia ja mindfulness-harjoituksia. Kun tunteitaan oppii käsittelemään, lisääntyneet voimavarat voi käyttää toimintaan.
Mitä kyselystä kävi ilmi?
Toteutin opinnäytetyöni laadullisena tutkimuksena käyttäen metodina Google Forms -kyselylomaketta. Aineisto käsiteltiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistui Helsingissä kymmenen kävijää kolmena eri ilmastokahvilakertana ja kysely suoritettiin täysin anonyyminä. Kyselyn tuloksista kävi ilmi, että yli puolet tuli ilmastokahvilaan sattumalta. Ilmastokahvilaa voisi mainostaa nykyistä näyttävämmin ja monipuolisemmin. Internet-sivuilta tai sosiaalisen median sivuilta ei osata välttämättä itse etsiä tietoa tällaisesta toiminnasta. Vastaajien mielestä kirjastot olisivat parhaita paikkoja tuleville ilmastokahviloille. Niitä voisi olla kerran kuussa arkipäivänä, joko myöhään iltapäivällä tai alkuillasta.
Tärkeimmäksi asiaksi ilmastokahvilassa osoittautui vertaistuki yhdessä kahvin ja teen juonnin kanssa. Kyselyvastaajat arvostivat myös sellaisten ideoiden saantia, joita he itse voisivat tehdä ympäristön hyväksi. Ilmastokahvilan tunnelmaa kuvattiin avoimeksi, iloiseksi ja innostuneeksi. Palautteissa toivottiin kuitenkin positiivisten uutisten, toiveikkuuden ja yhteisen keskustelun lisäämistä sekä ilmastokahvilan rakenteen selkeyttämistä. Sen sijaan erilaiset tehtävät, pelit ja omatoimiset harjoitteet jäivät ilman ääniä tai saivat yksittäisiä ääniä. Kirjavinkkejä siellä voisi tarjota.
Suurin osa vastaajista ei ollut hakemassa tukea itselleen, sillä heillä oli itsellään hyvä tukiverkosto, jolle saattoi puhua vaikeistakin ympäristötunteista, mutta he suosittelisivat ilmastokahvilaa ystävälle, jolla on ilmastoahdistusta. Tämä tukee australialaistutkimuksen tuloksia siitä, että tutkittavat nuoret aikuiset kertoivat puhuvansa ilmastonmuutoksesta eniten ikäistensä ystävien kanssa, yliopistossa tai koulussa sekä kotona.
Tähän kyselyyn vastanneet kokivat monia erilaisia vaikeita ympäristön tilaan liittyviä tunteita, erityisesti ahdistusta, surua, toivottomuutta ja turhautumista, mutta myös pelkoa, voimattomuutta, ärtyneisyyttä ja häpeää. Vastaukset olivat siten hyvin samankaltaisia kuin Sitran Ilmastotunteet-kansalaiskyselytutkimuksessa, jossa ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita olivat turhautuminen, riittämättömyyden tunne, voimattomuus, toivo, suru, skeptisyys/epäily, pelko ja suuttumus. Ympäristötunteiden tutkija Panu Pihkalan mukaan voi vapautua paljon energiaa silloin, kun tunteita ja ahdistusta voidaan käsitellä yhdessä. Tällöin energiaa vapautuu hyvän näkemiseen, toivon kokemiseen ja ongelmanratkaisutyöhön (Pihkala, 2017, s. 16).
Toivon lisäämiseen voisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Kävijät pitivät tunnetaitojen harjoittelua tärkeänä ympäristöahdistuksen käsittelyssä, mutta useimmat eivät olleet kuitenkaan osallistuneet ilmastokahvilassa niiden harjoitteluun. Osa koki, että tunnetaitoharjoittelusta oli apua ahdistuksensietokyvyn parantamisessa. Toivon ja toiminnan painottamisen tulisi olla ilmastokahvilassa yhtä suuressa osassa kuin vaikeista tunteista puhumisen. Tarkoituksena on, että ilmastokahvilassa käynyt lähtee sieltä toimeliaampana ja voimaantuneempana.
Yhteiseen vapaamuotoiseen keskusteluun kannattaa panostaa joko yhtenä ryhmänä tai pienemmissä ryhmissä. Viimeisellä aineistonkeruukerrallani yhteistä keskustelua syntyi jo itsestään, kun osa ilmastokahvilakävijöistä kerääntyi keskustelemaan pitkäksi ajaksi muun muassa kaupungin kaavoitusasioista ja lähiluonnosta. Kahvilatilaan voisi järjestää pieniä 4–6 hengen pöytäryhmiä tai jos osallistujia on vähemmän, kaikki voisivat istua saman pöydän ääressä. Ilmastokahvilan rakenteen selkiyttäminen saattaisi houkutella lisää kävijöitä, kun ilmastokahvilatapaamista mainostaessa kertoisi jo selkeämmin, mikä tapaamisen struktuuri on. Climate cafés -sivustolla annetaan ohjeita yhteiseen keskusteluun perustuvan ilmastokahvilan järjestämiseen. Ilmastokahvilan järjestäjien merkitykseksi ilmastokahvilassa katsottiin keskustelun ylläpito sekä keskustelun ja toiminnan ohjaus teemassa pysymiseksi. Lisäksi heitä pidettiin luotettavina ihmisinä, joille voi avautua ahdistavasta olosta.
Huoli ympäristöstä on saanut vastaajat toimimaan
Maapallon tulevaisuus herättää huolta. Kyselyyn vastanneet alkoivat tiedostaa ympäristöön, luontoon ja ilmastoon liittyviä huonoja uutisia ja tuntea sen vuoksi surua tai ahdistusta vaihtelevasti. Vastaukset jakautuivat alakouluikäisestä nuoreen 21–29 vuoden ikäiseen aikuiseen. Pieni osa ei tuntenut lainkaan surua tai ahdistusta.
Vastanneita yhdisti mielipide siitä, että maapallon tuhoutumista voidaan vielä lykätä hyvillä päätöksillä, jos toimitaan heti ja osa uskoi, että negatiivinen kehitys voidaan vielä pysäyttää. Tämä tukee Ilmastobarometri 2023 -kyselytutkimuksen tuloksia, johon osallistui 1043 iältään 15–74-vuotiasta suomalaista. Siinä selvisi, että 76 % vastaajista koki, että ilmastonmuutoksesta aiheutuvia haittoja voidaan vähentää varautumalla siihen ja 72 %:n mielestä Suomen tulisi varautua paremmin sään ääri-ilmiöihin. 71 % tutkimukseen vastanneista oli sitä mieltä, että metsien hakkuiden määrään ja hoitotapoihin tulee kiinnittää huomiota aiempaa enemmän, koska metsät hiilinieluina hillitsevät ilmastonmuutosta.
Ympäristöön liittyvät tunteet vaikuttavat kyselyvastaajien elämään laajalla alueella. Yli puolet kyselyyn osallistuneista vastasi, että huoli ympäristöstä saa heidät toimimaan. He ovat ahkeria kierrättäjiä, suosivat yleisiä kulkuneuvoja, kulkevat polkupyörällä tai kävellen ja välttävät lentämistä. Lähes puolet ovat kasvissyöjiä tai vegaaneja. Moni on valinnut opiskelualansa ympäristöä ajatellen ja aikoo toimia ympäristöön liittyvässä ammatissa. Tulevaisuudessa osallistujat aikovat kierrättää yhä enemmän ja suosia edelleen myös muita liikkumiskeinoja kuin omaa autoa. Noin joka kolmas ei aio hankkia lapsia joko maailman liikakansoituksen tai ympäristöhuoliensa vuoksi. Nämä tulokset tukevat Ilmastobarometri 2023 -kyselyn tuloksia, joissa selvisi, että ilmastokestäviä valintoja teki puolet vastanneista, 43 % oli vähentänyt tavaroiden hankintaa ilmastosyiden vuoksi ja hiukan yli kolmasosa oli lisännyt joukkoliikenteen käyttöä, kävelyä sekä pyöräilyä ja vähentänyt näin oman auton käyttöä.
Stanley ym. todistivat australialaistutkimuksessaan, että erilaisilla ympäristötunteilla on ainutlaatuinen roolinsa motivoida yksilöä toimimaan ympäristön puolesta ja auttaa yksilöä säilyttämään mielenterveyden. Myös Sitran kyselyssä selvisi, että kestävien elämäntapojen harjoittaminen auttaa yli 80 %:a vastanneista tunteiden hallinnassa. Samoin luonnossa liikkuminen, aiheesta puhuminen ja tiedon hankkiminen aiheesta, liikunta ja urheilu sekä erilainen kansalaisaktivismi ja vaikuttamistyö auttoivat Sitran kyselyyn vastanneita tunteiden hallinnassa. Tässäkin kyselytutkimuksessa selvisi, että ympäristöahdistuksessa ja muissa vaikeissa tunteissa luontoon meneminen, lukeminen ja musiikin kuuntelu tai soittaminen, läheiselle soittaminen tai juttelu ja lenkille meneminen helpottivat oloa. Vastaukset olivat täten hyvin saman suuntaisia kuin Sitran kyselyssä.
Kiitän Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanketta mahdollisuudesta tehdä opinnäytetyöni tästä kiinnostavasta aiheesta. Vertaistuki on tärkeää ja toivon, että aktiivista keskustelua, toivoa ja toimintaa tuottava ilmastokahvilatoiminta leviää tulevaisuudessa joka puolelle Suomea.
Kirjalähde:
Pihkala, P. (2017). Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja.
Avainsanat: Ilmastokahvila, ilmastonmuutos, kyselytutkimus, ympäristöahdistus
Opinnäytetyö:
Opinnäytetyö on tehty kyselytutkimuksena Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hankkeelle keväällä 2024.
