Kolmen T:n malli ekokriisissä selviytymisen tueksi
Ympäristötunteiden kohtaamisessa tarvitaan kolmea ulottuvuutta: toimintaa, tunteiden kohtaamista sekä tasapainoa. Tasapainoiset ihmiset ovat edellytys myös ekosysteemien hyvinvoinnin edistämiselle. Tässä artikkelissa tutustut kolmen T:n malliin ja pääset pohtimaan, toteutuvatko nämä eri ulottuvuudet sinun arjessasi.
Ekokriisin keskellä, kuten minkä tahansa muunkin kuormittavan tai ahdistavan asian kanssa selviämisessä tarvitsemme näitä kolmea tekijää:
1) arvojamme vastaavaa toimintaa tilanteen korjaamiseksi ja parantamiseksi,
2) tunteiden kohtaamista ja käsittelyä, ja
3) etäisyyden, levon ja palautumisen kautta saatavaa tasapainoa.
Meistä jokainen tarvitsee näitä kaikkia kolmea elementtiä. Jos korostamme jotain näistä osa-alueista muiden kustannuksella, se voi vaarantaa muiden toteutumisen. Jokainen päivä haastaa meitä ihmisiä eri elämäntilanteissa eri tavoin, ja siksi tätä mallia voi ajatella prosessimaisena – olemme aina tietyn keskeneräisyyden kanssa tekemisissä eikä täydellisyyttä tarvitse eikä voi saavuttaa.
Toimintaa tarvitaan, koska ilman sitä vallitsevalle ongelmatilanteelle ei saada muutosta, ja se jatkaa kuormituksen tuottamista. Toiminta auttaa meitä elämään arvojamme todeksi ja toiminnan kautta olemme kosketuksissa ympäröivään maailmaan. Meillä on mahdollisuus toimia ja useat meistä kokevat velvollisuudekseen toimia ekokriisin lievittämiseksi. Toisaalta, jos keskitymme vain toimintaan (mikä on yleinen reaktio ekokriisin todellisuuteen heräämiseen), voimme toimia harkitsemattomasti, epätarkoituksenmukaisesti tai uupumiseen saakka.
Tunteiden huomioiminen on tärkeää, koska se auttaa meitä olemaan kosketuksissa omaan autenttiseen itseemme ja ottamaan tunteiden voiman käyttöömme. Tunnistamattomina tai tiedostamattomina tunteet vievät meitä sellaiseen suuntaan, johon emme oikeasti edes halua – saatamme toimia ikään kuin autopilotilla. Toisaalta, jos keskitymme ekokriisissä vain tunteisiimme, voimme lamaantua ja uupua. Tunteet ovat tärkeitä, mutta eivät kuitenkaan koko todellisuus.
Tasapaino tarkoittaa tässä omasta hyvinvoinnista huolehtimista, lepoa, palautumista ja itsesäätelyä. Ilman tasapainosta huolehtimista toimintakaan ei onnistu, ja tunteiden käsittely on vaikeaa. Toisaalta jos vain otamme etäisyyttä ekokriisin todellisuuteen, tiedostamattomat tunteemme voivat jäädä vaikuttamaan meihin haitallisesti, emmekä myöskään toteuta ympäristövastuullisuutta toiminnan kautta.
Mikä sitten on sopiva määrä kutakin näitä kolmea? Se riippuu paljon tilanteesta ja voimavaroista. Aktiivisen toiminnan vastapainoksi tarvitsemme sekä tunteiden käsittelyä että tasapainottavaa palautumista. Emme kuitenkaan voi jäädä pelkästään pyörimään ympyrää tunteiden kanssa tai myöskään keskittyä pelkkään palautumiseen. Toimintaa ja siitä kumpuavaa aktiivista toivoa tarvitaan, jotta ekokriisin kaltaiset ongelmat saadaan ratkaistua.
Kolmen T:n harjoitus: Pohdi, kirjoita ja piirrä
Miten kolmen T:n malli toteutuu omassa elämässäsi?
1. Millaisessa toiminnassa tai aktivismissa haluan olla mukana?
2. Millaisia ympäristötunteiden käsittelyn tapoja käytän?
3. Miten huolehdin tasapainosta, hyvinvoinnista ja palautumisesta?
Lisäkysymykset:
- Mitä tarvitsen, että kaikki kolme osa-aluetta toteutuvat hyvin?
- Mikä auttaa ja edistää niiden toteutumista?
- Mikä haittaa tai estää niiden toteutumista?
Piirrä ja kirjoita itsellesi muistiinpanoja. Nimeä jokaiseen osa-alueeseen konkreettinen toimi, jonka haluat toteuttaa. Kenen kanssa voisit jutella näistä havainnoistasi?
Malli sopii ekokriisin kontekstin lisäksi mihin tahansa kuormittavaan tilanteeseen elämässä. Se pohjautuu dialektisen käyttäytymisterapian mukaiseen kuormittavissa tilanteissa selviytymisen malliin sekä Panu Pihkalan kehittämään ympäristötunteiden prosessimalliin. Olennaista on omakohtainen reflektointi ja omien tarpeiden tunnistaminen mallin avulla.
